Arvioita Facebook-sivultamme

Artikkeli: Myyräsota onnellisella lopulla

Vuosia kestäneen myyräterrorin ja pilalle menneistä nurmikoista ja sekaisin menneistä kukkapenkeistä johtuneen epätoivon jälkeen voimme kai sanoa, että nyt talossa on rauha.

Jos kerron kaiken aivan alusta, myyrät ovat olleet minulle tuttuja jo varhaisesta lapsuudesta. Muistan, että silloin isäni pyydysti niitä aktiivisesti. Olosuhteiden pakosta hän tekee sitä vielä tänäänkin, siis kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Sillä kun myyrät jossain viihtyvät, ne pitää hallinnassa ja puutarhan kunnossa vain se, että häiriköitä pyydystää johdonmukaisesti.

Kokeilimme kaikkea

Vaikka joskus tuntuukin, että myyrät ovat loppuneet ja ongelma ratkennut, pian paikalla on uusia yksilöitä ja kuohkeat multakasat ovat taas puutarhassa – luonto ei siedä tyhjää tilaa.

Kun aloimme kunnostaa vanhaa maatilaa, puutarha oli ensimmäisinä vuosina tavallaan toissijainen. Kokeilimme myyräntorjuntaan useita puutarhaliikkeistä saatavia keinoja. Kaikki hajut, tärinät, myrkkytyynyt ja langasta tehdyt klassiset loukut tulivat peräjälkeen ja usein myös rinnakkain kokeiltua.

Nyt riittää!

Yritimme mahdollisimman usein leikata nurmikkoa moottoriruohonleikkurilla, tämän työn ohessa myös piha tasoitettiin myyrän kaivutöistä. Seuraavana aamuna tulos oli kuitenkin aina vielä pahempi: yön aikana entinen tilanne oli palautettu, loukut ajettu multaa täyteen ja myrkystä yksinkertaisesti juostu yli. Kasojen hajottaminen ja käytävien umpeen tallaaminen häiritsi myyräyhteisöä ilmeisesti kuitenkin todella kovasti.

Ainoa keino, jota emme ole puutarhassamme kokeilleet myyrien karkottamiseksi, on pakokaasu- ja bensiinitemppu, se on tuntunut yksinkertaisesti liian vaaralliselta muulle eliöstölle.

Viime syksynä myyrien aktiivisuus oli taas noussut huomattavasti. Haravoidessamme lehtiä myyränkasoilta päätimme, että nyt riittää – ensi kesänä myös meidän puutarhassamme pitää olla kaunis nurmikko ja siistit kukkapenkit, ei myyrien myllertämää maata. (Myöhemmin asiaa internetissä tutkiessa selvisi myyrien touhukkuuden syy: nimittäin saman vuoden keväällä syntyneet poikaset olivat yksinkertaisesti kasvaneet suuriksi ja kaivoivat nyt uudella innolla uusia käytäviä.)

Talvella teimme perusteellisen esityön, jotta keväällä lumen sulaessa olisimme heti sata prosenttia valmiita täyttämään syksyllä asetetun tavoitteen. Luimme paljon aineistoa ja tutkimme, millaisia loukkuja muualla maailmassa käytetään, millaisia käyttäjien kokemukset ja tulokset ovat.

Fiksu ja aggressiivinen

Internetissä penkoessa oli samalla mielenkiintoista tutustua myyriin lähemmin. Saimme tietää, että yksi pieni eläin syö joka päivä vähintään oman ruumiinpainonsa verran kastematoja. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että sen käytävien täytyy olla todella pitkiä, jotta sellaisen määrän voi kerätä.

Myyrä on fiksu metsästäjä ja varsin aggressiivinen, se ei kieltäydy edes reviirilleen eksyneistä lajitovereistaan, sammakoista ja koloihin eksyneistä hiiristä. Suurimman osan elämästään myyrä onkin ruoanhaussa.

Myyrän elinikä on suhteellisen pitkä, kun otetaan huomioon, että kyseessä on kuitenkin pieni eläin. Se on 10–15 cm pitkä ja painaa keskimäärin 100 grammaa. Jokin yksilö voi elää jopa seitsemän vuoden ikäiseksi, keskimääräinen elinikä on onneksi lyhyempi, jääden 3–5 vuoden välille. Eläintä peittävä samettinen turkki on muuten hyvin vahva ja laadukas, turkiksena se on korkeassa hinnassa.

Joka kevät naaras synnyttää pesueen, jossa on noin 4–9 poikasta. Seuraavaan kevääseen mennessä ne ovat jo sukukypsiä ja valmiita vuorostaan kasvattamaan populaatiota.

Myyriä on runsaasti koko Manner-Virossa. Ne eivät pidä lainkaan hiekkaisesta ja kivisestä maasta, jota on hankala kaivaa ja jossa on useimmiten myös hyvin vähän kastematoja. Sen sijaan pehmeä, paksu ja hedelmällinen mustan mullan kerros on näiden kaivajien mieluisin elinpaikka. Sen vuoksi ne pitivätkin metsänreunassa ja joen lähellä sijaitsevalle suojaisalle tontillemme katkeamatonta rynnäkköä.

Toivorikas malli

Lopulta löysimme internetistä lukuisaan loukkukokoelmaamme yhden Yhdysvalloissa valmistettavan loukun (Best Seller in US), joka sytytti meissä epäuskoisissa pienen toivonkipinän. Loukku on maanpinnalta asennettava, sen asettamiseksi ei tarvitse kaivaa käytäviä auki. Tarvittaessa pyydystysvälineen voi siirtää uuteen paikkaan helposti ja nopeasti, pilaamatta nurmikkoa (myyrät tekevät sen joka tapauksessa).

Loukku antaa myös itse merkin, kun pyynti on onnistunut – kaukaa näkee, miten keltainen poljin on pystyssä ja vihollinen loukussa.

Tämä malli tuntui myös muihin maanpäällisiin metallisiin harppuunatyyppisiin loukkuihin verrattuna kotieläimille ja lapsille turvallisemmalta. Loukku on valmistettu kestävästä muovista, ei ruostu ja se on helppo puhdistaa.

Alkukeväästä tilasimme itsellemme kaksi loukkua. Saimme tietää, että kyseessä olisi ammattityökalut, joiden kanssa pärjäävät kuitenkin myös tavalliset ihmiset. Halusimme itse varmistua siitä.

Onko todella hiljaisuus talossa?

Huhtikuun puolivälissä aloitimme epäuskoisina metsästyksen. Kun seuraavan päivän iltaan mennessä yksi kaivaja oli loukussa, pidimme sitä aloittelijan onnena emmekä oikein uskaltaneet edes iloita.

Puutarhassamme avautuvan kuvan perusteella uskoimme, että siellä pesii ainakin muutama kymmenen yksilöä ja tämä saalis on vain pisara meressä.

Kahden viikon aikana saimme vielä kuusi myyrää. Tässä on tietysti sanottava, että tämä loukku yksin ei pyydä mitään, tarvitaan loukun asentajan kärsivällisyyttä ja kykyä ajatella mukana. Täytyy todella syventyä, jotta johdonmukaisesti tunnistaa tuoreet tunnelit ja siirtää loukut niihin.

Seitsemän myyrän jälkeen saapui hiljaisuus…

Siihen mennessä tarinat menestyksestämme olivat tavoittaneet myös ystävät ja kaksi loukkuamme lähtivät uusille metsästysmaille. Siellä ne olivat myös menestyksekkäitä, loukkujen asentamisesta selvittiin hienosti. Kaikki tuttavamme ja heidän tuttavansa pääsivät myyristä eroon.

Joissakin puutarhoissa oli kuitenkin myös yksittäisiä hyvin fiksuja ja ovelia yksilöitä, jotka onnistuivat välttämään tiellään olevan vieraan esineen jonkin aikaa menestyksekkäästi.

Kuuden viikon kuluttua pihamme reunalle kohosi taas kaksi vaatimatonta kasaa.

Olimme pakotettuja kutsumaan loukut kotiin. Asetimme ne paikoilleen, ja metsästä puutarhaan tunkeutuva myyrä olikin saatu!

Hyvää metsästysonnea!

Sen ansiosta, että olemme pyydystäneet pahantekijöitä myös puutarhan ulkopuolelta pellon reunasta ja metsänreunasta, puutarha on pysynyt tähän asti myyrävapaana.

Ihmeellisille loukuille tuli vähitellen niin paljon halukkaita, että kahdesta välineestä ei enää riittänyt. Koska olimme saaneet positiivisen kokemuksen, päätimme auttaa myös muita myyrien kanssa hädässä olevia puutarhanhoitajia ja tilasimme loukkuja suuremman määrän.

Avasimme myös myyränvastaista sotaa varten kotisivun www.mullamutt.ee, jossa on perusteelliset käyttöohjeet videon kera ja suositukset loukkujen asentamiseen.